torstai 8. syyskuuta 2011

Angelina Jolie magazine

Salut bonjour päivää tai mitä lie. Täällä on ollut taas ihan himmeä hellepäivä. JA MULLA ON RAJAT!! Voi riemun päivää, aurinko on viimeinkin saanut aikaan muutakin kun pisamia. Eilisestä sen verran, että koulut on tosiaan kiinni joten olin lasten kanssa aamuseitsemästä iltaseitsemään. Ja olen hyvin iloinen, että seuraavaan keskiviikkoon on kuusi päivää, vaikka kaikki menikin hyvin :D

Kyllä mä näihin aamuheräämisiin vielä joskus totun. Se päivä ei vaan tosiaankaan ollut tänään. Lapset sai jotkut ekstraraivokohtaukset ja M oli niin helisemässä niiden kanssa. Oon kyllä iloinen, että se sanoo lapsille tiukasti tarvittaessa, en kestä sellaisia lässyttäjävanhempia, jotka antaa lastensa tehdä ihan mitä lystää. G halusi olla vaikea loppuun asti, joten kannoin sen potkivan pikku papanan vaan tyynesti vaunuun ja laitoin "turvavyöt" kiinni. Siinä se huusi hetken, mutta rauhottui ja lepertelikin mulle sitten kaikkea naureskellen kun käveltiin Jamilalle ja sai munkin aamun taas pelastettua. Kahdeltatoista olin sopinut näkeväni itävaltalaisen P:n Castellanen leffateatterin edessä. Sitä ennen ehdin himassa pyöräyttää suklaakakun iltajälkkäriks. M toi eilen kotiin ranskalaisen ruokalehden ja kertoi samalla, että niillä on nettisivut, joihin käyttäjät voi lisätä reseptejään ja arvioida muiden. Surffailin sitten sieltä ton kakkureseptin, mihin sain mun fazerin sinisen käytettyä.

Tosiaan lähdin sitten ulos helteeseen talsimaan bussipysäkille. Kauhukseni huomasin Castellanen asemalla unohtaneeni leffateatterin nimen. Menin kysymään yhdeltä pariskunnalta apua. Kysyin vaan että missä on movie. Ne ei tajunnut sitä yhtään, se nainen luuli että etsin hotellia :D Koitin siinä sitten selittää ja keksin hokea Angelina Jolie ja koitin havainnollistaa leffascreeniä. Se nainen luuli että haluan ostaa lehden. Sitten se mies hokasi: "aaaaaah, cinema??" Mä vaan kiljuin riemuissani ouiiiiiiiii ja naurettiin ihan sikana. Angelina Jolie, mistä mäkin noi jutut revin. Pääsin siis P:n luokse ja vieläpä ajoissa ja suunnattiin metrotunneliin ostamaan bussi/metrokorttia. No, mullahan ei ollut sellaista sertifikaattia kuin ne nimenomaan olis halunnut (ranskalaiset...) mutta kipasen hakemassa sen huomenna koululta. Taas kiva kommellus kun sain sitä korttia (sain sen siis jo, mutta se ei toimi vielä). Se nainen alkoi selittää mulle, että se maksaa enemmän kuin perusalennuksella, koska olen yli 24 vuotias. Olin että pardon??? Koululla mun syntymäövuodeksi oli sitten kirjoitettu 1981. Ja tosi kiva, se nainen oikeasti ajatteli että voisin olla kolmekymppinen, thanks a lot!

Suunnattiin P:n kanssa ydinkeskustan suuntaan, koska suomalainen au pair Mari asuu siellä, oli ihanaa vihdoinkin päästä näkemään! Mentiin syömään kiinalaiseen ja höpöteltiin vaan, oli tosi ihanaa. Ja jälkkäriksi kookossorbettia, ahh. Päätettiin huomenna suunnata päivällä rannalle, parempi olla hyvä ilma! Muitakin auppareita on ilmoittanut tulevansa mukaan. Lastenkin kanssa on taas illalla niin paljon kivempaa ja virkeempää olla, kun on saanut kunnon omaa aikaa päivällä välissä. Muuten, uusi osoitus ranskalaisista herrasmiestavoista. Olin ostamassa bussilippua, mutta jostain kumman syystä nää ei hyväksy maksutapana isompaa seteliä kuin vitosta (wtf). No, arvatkaapa oliko mulla muuta ku kympin. Siinä sitten vanhempi herrasmies samantien kaivoi lompakostaan sen bussirahan. Onneksi löysin itsekin euron kolikon, mutta olin kyllä niin kiitollinen, että se maksoi loput. Tosin olen nyt saanut peräkkäisinä päivinä rahaa tuntemattomilta, alkaa vähän huolestuttaa tää mun ulkoinen olemus, oonko niin homeless... Naurettiinkin P:n kanssa, että munhan avulla me rikastutaan au pair vuotena.

Ilta taas mennyt normisti lasten kanssa ja M:n kanssa oli kiva vaan höpötellä kaikesta. Aamuisista ikävätunnelmista huolimatta oon viihtynyt täällä tosi hyvin, eikä oo ollut sellainen olo, että tää olisi virhe. Ikävä on osa elämää ja luonnollista, mutta ei ne ihmiset mun elämästä mihinkään katoa. Mä ja M ei syöty, koska oltiin niin täynnä lounaista, mutta D ja pojat veti mun eilisen lasagnen loput, joka oli muuten menestys!! Jee. PPP:n kirous murrettu, vaikka kaapista ei löytynyt edes puoliakaan niistä jutuista, mitä oon lasagneen tottunut käyttämään. Suklaakakkukin sai suurta kiitosta, ja nyt on maha makeaa täynnä hyvä käydä nukkumaan viikon vikaa työpäivää varten :)

6 kommenttia:

Anniinas kirjoitti...

voi kivaa että sulla on kivaa ja ruokakin onnistuu >:D sitä olen vain innokas kyselemään että mites ranskan kielen laita. ? :))))

miipu kirjoitti...

Anniinas: Jee, mäkin tykkään :)) noo, eihän tässä vielä päälle viikossa oo ehtinyt ihmeitä tapahtumaan, mutta oon kyllä huomannut, että ymmärrys on ihan selkeesti parantunut! Silleenhän se kai meneekin, että eka tulee ymmärrys ja sit puhe.. :)

Anonyymi kirjoitti...

moikka! huippukiva blogi, kirjotat tosi hauskasti :D lueskelen tätä ihan into piukeena kun haaveissa on myös lähteä ens syksynä ranskaan auppaamaan :)semmosta kysyisin, että mitä kautta löysit perheen? tulitko jonkun järjestön kautta vai etitkö itsenäisesti perheen?

miipu kirjoitti...

Anonyymi: Moi! Hehhe, kiva kuulla että mun pölinöitä jaksaa jotkut lukeakin :D mä löysin perheen aupairworld.com sivuston kautta, eli ihan itse. Suosittelen, tosi selkeä sivusto ja vissiin suosituin/suurin noista yksityisistä jutuista :) Perheitä löytyy monenlaisia, ja niihin voi ottaa yhteyttä oman fiiliksen mukaan. Tänne vaan! :)

Anonyymi kirjoitti...

joo itse olen myös aupairworldia katsellut ja luultavasti laitankin sinne ilmoituksen! paljon kivempi päästä itse perhettä valkkailemaan :) semmosta vielä että kuinka kauan etsit perhettä, tärppäsikö heti vai jouduitko kauankin etsimään? en yhtään tiedä että missä vaiheessa ilmotus sivustolle kannattaa laittaa ja alkaa perhettä etsimään... toiveissa ois ensi syksynä lähteä :)

miipu kirjoitti...

Noh, perhettähän aloin etsimään tossa ööö kesäkuun loppupuolella, tää oli ekoja perheitä joista kiinnostuin ja siitä sitten pari viikkoa eteenpäin niin homma oli selvä :D Mutta tietty suosittelen että alkaa vähän aikaisemmin perhettä etsiskelemään, en kuitenkaan usko et ennen toukokuuta on tarvetta. Toisaalta, mitä aikaisemmin, sen parempi!