Niin no, mihinkäs sitä rahaa taas menikään. Eilen oltiin sovittu treffaavamme porukalla Marseillen keskustassa kahdeltatoista. Tällä pikku unikeolla vaan uni maittoi niin hyvin, kun kerrankin sain nukuttua, että sain revittyä itseni paikalle puoli tuntia myöhässä. Ruokaa teki porukalla kovasti mieli joten haettiin mäkkäristä safkat ja mentiin "satamaan" mässyttämään. Melkein kaikilla oli tavoitteena löytää itselleen mekot illaksi ja aika menikin tosi nopeasti kauppoja ravatessa. Kuusi tyttöä ja varmaan kuusituhatta kauppaa niin voitte vaan kuvitella. Mulla meinasi jo epätoivo iskeä, kun en löytänyt mitään mekkoa (siinä välissä kyllä uudet beessit chinosit hmm...). Hahha, oli muuten hassua, hetken meidän kanssa hengaili myös saksalainen au pair-poika! Jotenkin se hämmentää mua että aupparina on poikiakin :D Epätoivon jälkeen luottoystäväni Zara kuitenkin pelasti tilanteen, sieltä löytyi ihana musta pitsinen mekko, missä on avara selkäpuoli. Tyylikäs, yksinkertainen ja hintansa väärti. Suomennettuna hintansa väärti= mun päällä ei sitten muuta nähdäkään seuraavaan puoleen vuoteen. Kaupungilla oli ihan sairaasti poliiseja. Me ihmeteltiin sitä tosi paljon, niitä oli ihan poikkeuksellisen paljon. P:n äiti tekstasi sitten myöhemmin, että täällä pidetään kai tulevan viikon aikana joku videokonferenssi Libyan tilanteesta, missä Gaddafikin on mukana ja sen takia terrorismiriski on korkea. Tosi kiva... No, jos joku terroristi haluaa räjäyttää tän kerrostalon tai mun kielikoulun, niin aika vähissä on kohteet.
Shoppailu venähtikin vähän ajateltua pidemmäksi ja todettiin, että päivälle suunniteltu rantalöhöily siirretään tälle päivälle. Oltiin Rosan kanssa vähän ennen kuutta kotona. Mä aloin siiten värjäämään jäätävää juurikasvuani ja tajusin vähän liian myöhään katsoneeni kelloa väärin ja että tunnin sisällä pitäisi sitten olla naama kunnossa ja hiusväri kuusessa. Saatiin itsemme tällinkeihin ja otettiin seitsemältä suunta bussilla kohti Castellanea, missä oltiin sovittu tapaavamme J ja P puoli kasilta ravintolaillallisen merkeissä. Kiitos mun, oltiin taas tyylikkäästi vartin myöhässä. Ravintolassa mun lautaselle päätyi gnoccheja jonkun peston tapaisen kastikkeen kera. Kaikkien ruoat oli kyllä oikein makoisia, tosin kiitos hinnan, niin pitikin olla! Syötiin, juteltiin ja nautiskeltiin lasilliset viiniä. Sitten lähdettiin talsimaan paikkaan, missä oltiin sovittu tapaavamme muiden tyttöjen kanssa ysin maissa. Kävellessä saatiin jo hieman ensimakua ranskalaisten miesten hmmm huomionosoituksista, joita olikin sitten loppuillasta ihan kurkkuaan myöten täynnä. Ei voi oikeasti olla niin vaikeaa koittaa pitää eläimelliset tavat/puheet kurissa?! Suunnattiin Vieux Portiin, koska siellä on paljon baareja ja klubikin oli tarkoitus löytää sieltä. Istuskeltiin yksillä yhden pubin ulkoterassialueella. Oli aika huvittavaa, niillä ei ollut jotain ihme anniskeluoikeuksia silleen, että olisi voinut suoraan mainostaa listassaan drinkkejä. Esimerkiksi mä halusin pina coladan, niin sillä nimellä en sitä voinut tilata, mutta kylläkin malibua ananasmehulla. Ööööööööööö? Kahdentoista jälkeen suunnattiin nokat kohti klubia. Kyseltiin ihmisiltä hyvää paikkaa ja saatiin vähän ristiriitaisia vastauksia. Se klubi, mihin eka suunniteltiin menevämme näytti kaikkien mielestä niin gangstapaikalta, että hylättiin se. Ensi kerralla tosin voisi hyvin mennä sinne, koska isoissa kaupungeissa usein ne klubit saattaa ulkopuolelta näyttää vähemmän houkuttelevammilta, vaikka sisällä tilanne olisi toinen. Mentiin sitten kuitenkin yhdelle klubille, missä oli kolme eri huonetta, joissa soitettiin erityyppistä musaa. Se oli ihan kiva mesta, mutta aika moni olisi kaivannut sellaista selkeää tanssilattiaa, tuolla kun ei sellaista ollut. Saatiin silti tanssittua :)
Kaksi saksalaista tyttöä lähti jo kahden maissa kotiin, kolme muutakin oli sitten liuennut paikalta. Mä, Rosa, P ja J annettiin myös kolmelta väsymykselle periksi ja suunnattiin syömään nutellatäytteiset letut, ahh! Se tuli huomattua, että täällä kolmen aikaan meno alkaa vasta olemaan ylimmillään. Suomessahan siihen aikaan porukka konttaa puolikoomassa taksijonoon. Opittiin siis se, että ensi kerralla syömään vasta kympin pintaan jne. Sitten jaksaa itsekin vielä, kun se oikea meno vasta alkaa! Me lähdettiin joka tapauksessa kiltisti taksilla kotiin ja uni tuli silmään heti.
Aamulla suunnattiin paikallisen mäkkärin korvikkeen kautta salaattien (no okei, ja oreopirtelöiden) kera Rosan kanssa rannalle. Oli ihanan krapulaton olo, kiitos vain kahden nautitun drinkin. Tehtiin hidasta kuumuuskuolemaa ja mietittiin, että meitä pohjolan tyttöjä ei kyllä ole luotu kestämään tälläistä lämpöä. Olin varmaan aika huvittava näky kun peittelin huivilla ja ties millä viritelmillä mun pahiten kärvähtäneitä alueita. Oli muuten aika muikeaa lauantaina sovitella housuja, kun just tosta housujen vyötärönauhan kohdalta olin ruskistunut kaikista parhaiten.. Kahden aikaan myös muita tyttöjä alkoi valumaan paikalle. Ja siis oikeesti miten nää kaikki au pairit on saksalaisia? Mä just sanoin eilen, että mun ymmärryskyky saksan kieltä kohtaan on kasvanut nopeampaa kuin ranskaa. Pitäisköhän harkita maan vaihtoa? Mä lähdin sitten neljän jälkeen käppäilemään kotiin ja nyt illan oon käyttänyt vain datailuun ja noiden lasten huutamisen kuunteluun. En tajua, miksi niitä ei voisi laittaa vähän aikaisemmin nukkumaan, varmaan vähän hillitsisi tota kiukkuakin. No, maassa maan tavalla. Nyt odottaisi vielä ranskan läksyt ja sitten vokin painaa pään tyynyyn. Tää viikonloppu meni ihan liian nopeesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti