torstai 1. syyskuuta 2011

Uusi paras ystäväni: Boulangerie

Jepulisjee, toinen päivä takana ja ekaa kertaa yksin lasten kanssa. Aamu alkoi kun vietiin isän eli D:n kanssa G lastenhoitaja Jamilalle ja T johonkin ihme urheilukerhoon, taas tälläinen loma-ajan aktiviteettijuttu. Se muuten kestää 9-17, hulluja nää ranskalaisten kerhoajat! Sen jälkeen D meni mun kanssa pankkiin avaamaan tilin. Ihme byrokratiaa, allekirjoitin varmaan 20 paperia ja sen lisäks noin 15 mun piti laittaa nimikirjaimet, että "ymmärsin" (hehheh) mitä olin "lukenut". Olin muuten pankin ensimmäinen suomalainen asiakas, wohoo! Luojan kiitos D oli mukana, ei siitä olisi tullut muuten yhtään mitään. Mutta nyt on tili avattu ja kortti tipahtaa postilaatikkoon noin viikon päästä. Postilaatikosta tuli mieleen yksi blondijuttu mikä on pakko jakaa. Ulos mennessämme katsoin siis kun yhdessä luukussa oli kaksi nimeä, toinen suomalainen sukunimi. Meinasin olla silleen että "mitä asuuko täällä joku samalla sukunimellä ku mulla?!?!??!" Luojan kiitos pidin turpani kiinni... Joo.




Pankkitapaamisesta eteenpäin mulla olikin sitten omaa aikaa viiteen saakka ja käytin sen osittain kiertelemällä kävellen lähialuetta ja vähän tutkailemalla paikkoja. No voin kertoa, että oli niin kuuma just siinä alkuiltapäivästä että tälläselle kalkkilaivan kapteenille vähän liikaa. Kävin siis ostamassa itselleni ranskan kielen oppikirjan (cosmopolitanin) ja tutustuinpaikallisen boulangerien valikoimaan. Mukaan tarttui pizza nicoise, eli pizzapala mikä oli tehty nicoisesalaattimeinigillä. Napsin myös kuvan mun huoneesta, helpompi lätkäistä se tähän kuin alkaa kuvailemaan.




Sitten olikin taas päiväunien aika. En kyllä melkein koskaan harrasta niitä Suomessa, mutta luulen että nyt alussa kaikki informaatiotulva vaatii veronsa. Se nukkuminen on kyllä virhe, koska herätessä on sellainen angstipaskaolo. No, angstiolot piti unohtaa ja lähtee hakemaan T kerhosta. Herrahan päätti heti alkuunsa, ettei haluaisi kävellä osaamaani reittiä, eikä myöskään hakea pikkuveljeään hoidosta. Siellä sitten käytin koko ranskan taitoni ja selitin että voihan helkutti, nyt ei marinat auta. Ja kyllä se siitä sitten piristyi, oli varmaan vaan ollut pitkä päivä. Oli ihanaa kun haettiin G Jamilalta ja se puhkesi leveeseen hymyyn. Olin vähän jänskättänyt, että kun oon sille kuitenkin vielä aika tuntematon ja se on sellainen mammanpoika, että jos ei tykkää ideasta lähtee mun kanssa. Kaikkihan meni paremmin kuin hyvin. Puhuttiin sitten huvittavaa englanti-ranskasekoitusta, aina välillä tajuttiin toisiamme ja välillä ei. Juttua riitti silti. Tämä perhe on siis kyllä asunut viimeiset kaksi vuotta Englannissa toöiden vuoksi, muutti vasta vuoden alussa Marseilleen. Joten kyllä pojilla jotenkin, tosin aika heikosti, on pieni käsitys englannista. G:lle jäi mieleen eilisestä kuvakirjasta "pig" ja sain sen ihanaan kikatukseen kun sanoin vastankävelevää kissaa siaksi ja se vaan oli että NON NON ja kikatteli. Lapset saa nauramaan niin ihanan helposti. Jäi kyllä siis tosi hyvät fiilikset poitsujen kaa hengailusta :)




Mun työthän sitten loppui seitsemän maissa ja koska oon tänään ollut vähän huonovointinen (varmaan se aika kuusta), makoilin vaan sängyllä ja skypettelin ja datailin. Kasin jälkeen sai ruokaa, tänään menuun kuului joku pateen tapainen missä oli parsakaalia, juustoa, kananmunaa ja sieniä. Oli se musta ihan hyvää! Myös asiaankuuluvasti puoli lasillista viiniä. Nää syö aina jälkkäriks jonkun pikkujogurtin, outoa mutta mikäpä siinä. Huomenna jäänkin yksin viikonlopuksi, en menekään mukaan isovanhemmille ja oon ihan tyytyväinen. Se on näin aluksi ennen kuin järjestelyyn tottuu, aika outoa asua ja olla töissä saman katon alla. Nyt saan koko huushollin itselleni ja huomenna aionkin makailla pihapiirin uima-altaalla ja mennä rannalle ja polttaa itseni tomaatiksi. Tai siis kauniiksi pronssinväriseksi ööö pronssiksi. Toivossa on hyvä elää.


1 kommentti:

piuku kirjoitti...

Hih, ihanaa, että blondi matkas mukanas Ranskaan :) Luvassa siis monet hihitykset vielä... ps. aikas hulppee uima-allas