Parlez-vous francais part 2

Hellurei ja hellät tunteet!! Alkoi hieman naurattamaan, miten dramaattiseen tekstiin tän blogin viimeisin tuhat vuotta sitten kirjoitettu teksti päättyi. Ihan kuin olisin tyyliin kuollut tohon kaameeseen tautiin, kun sen jälkeen musta ei mitään kuulunut :D Ei siinä, kyllä vielä kaikkien näiden kuukausienkin jälkeen muistan miten karmeeta se oli... Blogin kirjoittelu siis silloin jäi, mikä myöhemmin harmitti itseäni. Sitä olisi ollut kiva lueskella ja muistella kaikkia höhliäkin juttuja. Marseillestahan kotiuduin jo maaliskuun alussa kun pääsykoepaniikki iski ja olin varma etten saisi siellä luettua. Noh, ensinnäkin luin ihan väärälle alalle, motivaatio hukkui Suomessa ja kaikkea shaissea tuli kevään aikana vastaan joten koulupaikka jäi saamatta. Ainakin menin ensimmäistä kertaa pääsykokeeseen, en tosin siihen mihin olin suunnitellut :D No joo, jaarittelut sikseen. Nyt on juttu niin, että viihdyin Marseillen perheessä aivan mahtavasti, ranska alkoi luistaa jo jotenkuten ja koen, että paljon seikkailuja jäi kokematta. Niinpä kun perhe pyysi mua sinne takaisin, on taas aika pakata kimpsut ja kampsut elokuun lopussa ja samalla koittaa elvyttää tää blogi loistoonsa(HAH HAH)! En ala nyt tekemään mitään reportaasia mun kuukausista blogin kirjoittelun lopettamisen jälkeen, mutta tässä muutamaa kuvaa ihanista hetkistä/päivistä:

Käytiin suklaamessuilla.

Täytin 20.

Löhöttiin koko päivä pyjamassa, verhot kiinni.

Vietettiin läksiäisiltaa Vapianossa.

                           

Tuotin luistinradalla häpeää suomalaisuudelle.

                           

Olin eräjorma.

Raiskattiin Ikean piparkakkutalo.

              
                              
ps. Sana välivuosi on kielletty tässä blogissa, koska a) se on liian masentava :D ja b) en mä elä mitään välielämää vaikken opiskele, kaikelle on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa!

Elämä voittaa taas

En tosiaankaan muista, milloin olisin viimeksi ollut näin kipeänä! G sairastui oksennustautiin maanantaina, se kesti sillä sen yhden päivän. Mulla alkuviikko sujui normaalisti, olin koulussa ja töissä ja maanantaina kahvittelin Marin kanssa Klaran luona, tiistaina Patricia tuli käymään koulun jälkeen meillä. Elämä oli mukavaa kunnes koitti kohtalokas keskiviikkoilta...

Keskiviikkona ihmettelin, miten olin ihan järkyttävän uupunut, mitä pidemmälle kohti iltaa mentiin. Laitoin sen vaan keskiviikon piikkiin, kun oon koko päivän lasten kanssa. No, mulla oli myös ilta babysittausta ja lasten nukkumaan laittamisen jälkeen tuli yhtäkkiä aivan järkyttävä olo. Koitin käydä nukkumaan, mutta pian vessanpönttö kutsui. Ja se kutsui neljä kertaa sen yön aikana. Siinä vaiheessa, kun M ja D tuli kotiin, makasin mahakrampeissani täristen vessan lattialla ja sainkin himmeen lääkearsenaalin käyttöön ja luojan kiitos lupauksen, että torstaina voin viettää vapaata.

Eilen olo ei ollut yhtään sen vahvempi, koska mahapöpön sijaan mulle iski joku megalomaaninen kuume ja heräsin vasta iltaseitsemältä. Sitä ennen vaan puhuin itsekseni kuumehouruisena ja mm. konttasin vessaan, koska jalat ei kantanut. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin kipeänä :D

Tänään onneksi tuntuu siltä, että elämä alkaa vähitellen voittamaan. Okei, kroppa tuntuu siltä, että se on käynyt läpi giljotiinin ja toipumisessa menee luultavasti vielä huominenkin. Hyvin hiljainen viikonloppu siis tiedossa. En nyt jaksa enempää tähänkään kirjoitella, olo on vielä sen verran uupunut. Toivottavasti muilla on ollut vähän vahvemmat olotilat :D

Huumoria peliin

Syyssunnuntain aloitin taas aamulenkillä ja laulamalla G:lle laulukirjasta pari enkunkielistä laulua. Hassua miten lasten kanssa sitä kyllä oppii olemaan häpeämättä yhtään mitään, mitä siitä jos kuulostan rääkyvältä varikselta, ainakin 2-vuotias arvostaa mun lahjattomuutta!

Tapasin Josefinin ja Jessican Vieux Portin keskustassa ja suunnattiin Le Panier-nimiselle alueelle. Siellä kävin siis silloin Rosan kanssa, kun oli mun eka viikonloppu täällä. Ihana tunnelmallinen kortteli, täynnä vanhoja taloja ja kujia ja värikkäitä ikkunaluukkuja. Käytiin myös katsastamassa kirkko, josta voisin ottaa sata kuvaa, se on aivan upean näköinen. Ja valtava! Kierreltiin ja kaarreltiin ympäriinsä. Löydettiin jopa yksi leipomo joka oli auki. Sunnuntaisin kaikkialla on ihan kuollutta kun paikat on kiinni. Ostettiin patonki ja täällä sitä on vaan niin hyvä syödä sellaisenaan, koska patonkien (ja muidenkin tuotteiden) tuoreus on paikallisten leipomoiden kunnia-asia. Yleensä ne on vielä ihan lämpimiä, koska tulee suoraan uunista. Ei puhettakaan suomalaisten ruokakauppojen viikon hyllyllä lojuvista patukoista, joilla voisi varmaan kolkata jonkun tajuttomaksi.






Mentiin myös jälleen kerran syömään frozen yogurtia. No, sepä olikin sitten mun viimeinen kerta. Siellä on töissä yksi älyttömän söötti myyjäpoika, jota aina kuolataan. Tänään kun oltiin lähdössä pois, se hottis hymyili mulle niin nätisti, että olin ihan seitsemännessä taivaassa. Kadulla sitten juoksin Jessican ja Josefinin kiinni (ne oli lähtenyt jo edeltä pois) ja tein muutaman todella riemuidioottimaisen hyppelyn hehkuttaen myyjäpojan ihanuutta ja käännähtäessäni ympäri, siellähän se hurmuri seisoi kadun puolella katsellen myn pyörähtelyä iloisesti naureskellen. Ensinnäkin, riittää, että se pitää mua nyt pähkähulluna. Mutta jos se kaiken lisäksi kuuli mun hehkutuksen sen ulkonäöstä, en tosiaankaan ota riskiä ja astu jalallanikaan enää siihen puljuun. No, onneksi mulla on aina varasuunnitelma nimeltänsä Häagen-Dazs CARAMEL BISCUIT & CREAM. Voi kyllä!!!!



Jos joku ei muka tajunnut, tolla purkilla on päässä kruunu, koska se on kuningasjäätelö.

Kävelyn ja jätskinolaamisen jälkeen mentiin "piknikille" Parc Longchampsiin. Eihän se nyt mikään piknik ollut, koska oltiin syöty jo niin paljon malttamattomina aikaisemmin, ettei ketään enää nälättänyt. Maja-parka, joka liittyi joukkoon vasta puistossa, joutui mussuttamaan pelkkiä viinirypäleitä, koska meillä muilla ahnepossuilla ei ollut nälkä.






Voisin nyt katsoa ennen nukahtamista jakson tai pari ihmeidentkijöitä, koska olen niin nolo. Haluan sen kakkostuotantokauden joululahjaksi. Huomenna koulua, jonka muuten koitan vaihtaa, koska mun sydän itkee verta maksaa 160 euroa kuussa koulusta, kun osa mun kavereista maksaa toisesta koulusta 20 euroa. Joo.

Ostoslakosta ostospakkoon

Okei okei, ei nyt ihan pitänyt tää ostoslakko mutta saanko pitää puolustuspuheen?! Tai saan tietenkin vaikka kilometrin mittaisen, koska tää on mun blogi muahahahah. Kaikki lähti siitä, että sain surukseni tietää, että mulle hyväksi ystäväksi tullut Patricia lähtee Espanjaan au pairiksi johtuen perheongelmista nykyisen perheensä kanssa. Eli se kurjimus lähtee pois kahden viikon päästä. En siis halua kituuttaa mun vikoja viikkoja sen kanssa tekemättä mitään. Tulin myös siihen tulokseen, että elämään mä tänne tulin. Kuhan nyt pidän silleen järjen päässä, etten anna tilin enää mennä nollille, niin ei ongelmaa.

Eilen aamulla meinasin jo rikkoa rahalakkoa ostamalla 1,50 euroa maksavan kahvin, koska oltiin sovittu tapaavamme aamulla Jessican kanssa kahvilassa opiskellen ranskaa ja olis ollut noloa kökkiä siellä se kaksi tuntia ostamatta mitään. Kuinkas ollakaan, loppuvaiheessa kun olin käymässä vessassa ennen lähtöä, siihen oli ilmestynyt joku vajaa viiskymppinen ihan asiallinen herrasmies keskustelemaan Jessican kaa. Joo iy, ei kiinnostanut ja en tajua miksi Jessica sen kanssa jutteli, mutta olin joka tapauksessa lähdössä niin ihan sama. Jessica jäi sitten sen kanssa juttelemaanmutta se mies kuitenkin vaati saada maksaa mun kahvin joten mikäs siinä! Suuntasin Klaralle Patrician kanssa ihan vaan hengailemaan seuraksi, kun Klaralla oli operaatio hiustenvärjäys menossa. Se värjää sen punaiset hiukset hennavärillä ja en ole kyllä koskaan nähnyt kun sitä litkua keitetään kattilassa. Sehän on tosi luonnonmukaista ja ihan lannotteelle se haiseekin. Kolme tuntia vierähti tosta noin vaan pihalla höpötellessä ja tulin hoitamaan vikan työpäivän loppuun. Oltiin lasten kanssa Parc Borelyssa ja ne oli kyllä niin hulivilejä, mutta hyvin sain kuitenkin kuuntelemaan mua! Mun pikku mussukat. Oikeesti :)

Olo piristyi niin paljon, kun vietti aikaa kavereiden kanssa alkuviikon möllöttämisen jälkeen. Illalla nähtiin noin kymmenen tytön poppoolla ja mentiin baariin istuskelemaan. Oli kivaa, koska melkein kaikki oli sellaisia, keitä en ollut ennen kunnolla nähnyt. Join ihanaa banaanimehua!! Bussissa söpö runopoika hymyili mulle ja olisi varmaan ollut ihan kiva, ellei se olisi ollut 15-vuotias. Suurin osa tytöistä lähti jatkamaan iltaa klubille, mutta mä lähdin yhdentoista pintaan kotiin, en jaksanut roikkua koko yötä ulkona. Tän meidän oven avaaminen yöllä on ihan sairaan rasittavaa kun sitä lukkoa pitää kääntää sata kertaa. Koitan aina tehdä sen mahdollisimman hiljaa, mutta silti tuntuu, että koko talo helisee.




Aamulla heräsin pirtsakkana kahdeksalta ja lähdin tekemään aamulenkkiä. Aamulla on ihanaa lenkkeillä, kun ilma on vielä kirpsakka, mutta aurinko kuitenkin paistaa. Ei tule liian kuuma juostessa. Olo oli jotenkin tosi onnellinen. Sellaisista ihan normaaleista arkipäivän asioista sen onnen just saa, kun tajuaa, että täällä mä vaan juoksen aamulenkkiä rantakatua pitkin, että näin ihanassa paikassa mä saan oikeasti nyt asua. Pitää nauttia, nauttia ja nauttia! Söin aamupalaa yhdessä lasten kanssa ja niitä etoi mun jogurttipuuromössö. Nauroi niiden hullulle lastenhoitajalle. Puolen päivän jälkeen suunnistin keskustaan. Tänään oli ihan huippu päivä! Minä, Patricia, Josefin ja Klara mentiin veneretkelle Calanquesille. Nyt en tosiaankaan tiedä, taivutinko ton sanan oikein. "Calanque eli kalanki on nimitys valkoisille, kalkkikivisille jyrkille kallioille, joita esiintyy Välimeren rannoilla. Tunnetuimmat kalankit sijaitsevat Marseillen ja Cassiksen välissä Etelä-Ranskassa. Noin 20 km pitkä, karu ja kivinen rantaviiva kohoaa yli 500 m:n korkeuteen ja sen äkkijyrkät kalliorotkot muodostavat upeita merenlahtia, jotka ovat ainutlaatuisia Euroopassa." Wikipedia on ystävä. Hinta oli parinkympin tienoilla ja kesto kolme tuntia. Okei, alkuasetelma oli aika mielenkiintoinen, koska Klara kärsi aika jäätävästä darrasta ja Josefin voi pahoin helposti just autossa ja laivoissa, käytiin apteekissa ostaa sille lääkkeitä. Kolme tuntia meni kyllä niin rattoisasti, ihailtiin maisemia ja otettiin kuvia ja kiljuttiin kuin pikkutytöt kannella, kun se laiva keikkui ja tuntui mahanpohjassa asti. Kiljuminen oli kyllä siinä vaiheessa vähissä kun parin tunnin päästä mentiin sisätiloihin istumaan ja iski epämääräinen olo. Klaralle otettiin varmuudeksi oksennuspussikin, voi parkaa.







Laiva tuli takaisin satamaan viiden jälkeen ja Patricia suuntasi kotiin, koska sen piti valmistautua kuumia treffejä varten. Mä, Klara ja Josefin mentiin etsimään pastapaikkaa, jossa Josefin oli käynyt Pariisissa ja tiesi sen löytyvän täältäkin. Mun kartasta saatii revittyä vähän huumoria, se on meinaan aika raiskatun näköinen. Kaikki mut tuntevat tietää, miten hyvää huolta pidän aina mun omaisuudesta... Pastapaikka löytyi kuin löytyikin, kiitos ei tosin kuulu rakkalle kartalleni. Siellä sai vitosella valita itse kastikkeen ja oliko hyvää! NO OLI! Vitosella iso annos herkullista paikan päällä tehtyä pastaa turistiriistohintaisessa Marseillessa, todellinen aarreaitta! Oltiin kaikki väsyneitä ja jututkin oli sen mukaisia. Olisi varmaan pitänyt syödä pestokastikkeen sijaan listalta myöskin löytynyt vodkakastike, varmaan olisi noussut päähän sekunnissa, hehheh.




Nyt löhöilen mun sängyllä. Juttelin pitkän skypepuhelun, tai pikemminkin hengailun rakkaan ihmisen kanssa ja nyt voisin katsoa vaikka jakson sinkkuelämää ja hakea pakastimesta sen herkkujätskipurkin, jonka nimeä en muuten muista vieläkään. Enkä tosiaankaan jaksa nostaa pehvaani hakeakseni sen just tällä sekunnilla. Kerron ensi kerralla, koska vaadin jokaisen maistavan sitä joskus. Öitä.

Karhunpoika sairastaa

Muunmuuassa tältä näytti mun iloisen syksyinen viikonloppu. Lauantaina köröteltiin Marin kanssa bussilla Aix-En-Provenceen Rosan luo yökyläilemään. Sama tuulinen syksyinen ilma jatkui ja se näytti erityisen kauniilta Aix:ssa, koska siellä on niin siistiä ja muutenkin ihan erilainen tunnelma kuin hektisessä ja sekasortoisessa Marseillessa. Vaikka huomattavasti aiempaa kylmempi ilma olikin, hajoilin silti aika pahasti ranskalaisille jotka oli kaivaneet jo toppatakit päälle. Missä vaatteissa ne sitten on, kun on oikeasti talvi, pilkkihaalareissa?? Kyllä mä silti myönnän, että se viima kävi ihan luihin ja ytimiin ja itsellänikin oli neule ja takki ja paksu kaulaliina lämmittämässä, vaikka päivälämpötila heilu 20 asteen tienoilla!

Joo ja säätiedotteesta mielenkiintosempaan. Koska ollaan trueranskiksii, mentiin Quickiin syömään terveellistä roskaruokaa. Energiaa shoppailu vaatikin, oli meinaan niin helvetilliset sovituskoppi&kassajonot, että valehtelematta puolet siitä ajasta meni pelkkään odottamiseen. Tein silti ikävä kyllä löytöjä: H&M mukaan tarttui ihana löllöilyvaate poncho ja paksu kaulaliina, Pimkiestä alesta löysin sellasen mustan koulutyttöhameen ja sinisen paidan. Joo, rahaa paloi mutta nyt ei pala kahteen viikkoon, koska tein sopimuksen Marin kanssa, ettei käytetä yhtää rahaa. Oon onnistunut tässä jo neljä päivää, loput 11 menee ihan kivuttomasti! Meinasi meinaan sunnuntaina mennä keksit väärään kurkkuun kun huomasin ranskatilini olevan aikalailla tyhjänä....... Nyt vaan järki käteen!

Haluttiin tehdä itse jotain ruokaa, ehtoina oli hyvää, halpaa (ylläri) ja nopeaa. Ruokakaupassa meillä meni historiallisen paljon aikaa ja kinasteltiin mm. kurkun ostamisesta :D Illan menu koostui sitten pinaattijuustotuorepastasta, jonka kanssa oli lisukkeina pestoa, tomaattia, sieniä ja parmesanraastetta. NAM! Jälkkäri jäi tällä kertaa väliin, se puoli oltiin hoidettu jo aiemmin jätskibaarissa. Syötiin hyvin ja jumituttiin juttelemaan syvällisiä. Havahduttiin, että kello onkin melkein yksi ja suunnattiin etsimään kivaa tanssipaikkaa. Sellainen löytyi. Heheh, mentiin jonottamaan ja olin niin pitkä verrattuna ranskalaisiin että sain hyvän näköyhteyden portsariin ja kun se katsoi mua, hymyilin sille nätisti ja päästiin jonon ohi sisälle. Kätevää :D Noo, tanssiminen oli kivaa, ranskalaislääppijät ei. Kaikenkaikkiaan oikein täydellinen viikonloppu. Lukuunottamatta mun rahantuhlausjärkytystä sunnuntaina.

Tän viikon oon ollut ameeba, enkä oo nähnyt kavereita. No tietty koulussa maanantaina ja tiistaina sen neljä tuntia. Ja kävin mä tiistaina kahvilla. Oon vaan ollut aika väsynyt, mutta eilen mulla olikin koko päivän aivan jumalaton päänsärky ja menin historiallisesti yhdeksältä nukkumaan. Osui tosi hyvään saumaan, kun just eilen oli se päivä, kun olen 13 tuntia lasten kanssa. Kehitin jo villejä Doctor House-analyyseja sisäisestä aivoverenvuodosta, joka alkaa vaikuttamaan vasta kahden viikon päästä siitä, kun on saanut iskun päähän. Sain tosiaan nyrkin kokoisen kiven päähäni pari viikkoa sitten leikkikentällä. Ei siitä sen enempää. Ehkä tää verenvuoto ei kuitenkaan ole tappava, koska nyt olo alkaa olemaan jo parempi, vaikka aamulla vielä heikotti. Siirsin tapaamisen parin tyttösenkin kanssa huomiselle, koska olo oli vielä sen verran naatti. Sen sijaan oon tänään siivoillut mun huonetta ja tehny huonoksi menevistä banaaneista kakun, oijoi mikä tuoksu täällä leijailee!

Ei nyt muuta lisättävää tällä erää. PAITSI! Pakko vielä laittaa kuva maailman parhaan äitini toisesta paketista, joka ilahdutti mua aivan suunnattomasti alkuviikosta!

Hyvä ruoka, parempi mieli

No oikeastaan mun mielessä ei ollut ees mitään parannettavaa, mutta ainakaan tää ihana päivä ei sitä huonontanut! Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän täydellisen päivän ainekset


Pitkä aamusuihku ja hyvän musiikin kuuntelua + syksyinen ilma jättituulimyräkällä + lämpimät syysvaatteet + ikealihapullatreffit ystävien kanssa + paljon naurua + rauhallinen iltapäivä lasten kanssa ilman kiukuttelua ja kaikilla hyvä mieli + postipaketti äidiltä + skypepuhelu älyrakkaan ystävän kanssa + ilta yksin kotona hiljaisuudessa ja rauhassa

Mä pyrin elämään hetkessä ja mä todella nautin tästä hetkestä!

En silti pistäis pahakseni jos muutaman pöhköpään saisi tänne teleportattua mun luokse!

Jätskiä ja raakaa kalaa

hupsistakeikkaa ja heissulivei, on taas vähän vierähtänyt taukoa edellisestä tekstistä... no, onpahan nyt sitten ainakin kirjoitettavaa! sopivasti rentoudun tässä sohvalla nutellaleivän kanssa, mulla on babysittausta ilta, joten oon hengaillut muksujen kanssa aamuseiskasta tähän saakka, nyt ne on nukkumassa.



Viime viikon alkupuolesta jäi mieleen se, että nää pikkuenkelit koetteli mun mielenterveyttä pahiten tähän mennessä. Tarkemmin sanottuna T. Kaikki oli niin hemmetin vaikeeta ja voi sitä kiukun määrää, kun mä en anna periksi. T on oikeesti aika todella energinen lapsi ja sille tuottaa välillä (usein) suuria vaikeuksia vaan kuunnella. Sen tunneskaala on myös aika voimakas. Viime tiistaina oikeesti menin yksin seisomaan kymmeneks sekunniks ruokakomeroon, koska olin kuunnellut tauotonta itkemistä 40 minuuttia (G:n tutti oli hukassa) ja luulin, että otan ekan lentokoneen vaikka Peruun. No, täällä sitä edelleen ollaan ja vaikeuksien kautta voittoon, koska lapset on nyt tän viikon (kopkop) ollut viime viikkoon verrattuna oikein ihania. Ja kyllä niillä niitä ihania hetkiä on oikeesti myös vaikka millä mitalla, esimerkiksi tänään kun G ei suostunut, että laitetaan vaippa päälle ja jätin sen yksin kiljumaan, niin rauhoituttuaan se tuli huutelemaan miaaaaaa ja oli itse laittanut vaipan päälle. Ja äsken sain isot yösuukot molemmilta. Kai se on niinkin, että mitä paremmin ne mut tuntee, sitä huonommin mutta myös ihanammin ne käyttäytyy, koska mua ei tarvitse arastella, oon niin tuttu. Joo, innostuinpas taas lätisemään lapsista. Ne nyt vaan sattuu olemaan aika iso osa mun elämää täällä, joten koittakaa kestää!

Hmm mitäs muuta viime viikosta jäi päällimmäiseks mieleen. Torstaina tein lihapullia ja muusia ja koko perhe tykkäs, se maistui niiiiiiin kotoisalle! Okei koostumus jäi vähän löysäks joten en ehkä käyttäis kyseisistä kasoista nimitystä pulla, mutta sisältöhän se vaan merkkaa :D Perjantaina löydettiin Patrician kanssa ihan tästä mun lähirannasta sellainen ihana paikka, missä oli ihan ohutta rantakiviviivaa. Siis silleen, että siihn mahtui just makaamaan ja sit alkoi meri. Se tuntui ihanan rauhalliselta, koska taakse eikä eteen ei mahtunut makaamaan muita ihmisiä, niin jotenkin tuntui, että olisi ollut siellä vaan ihan kahdestaan. Ja ne kivet oli isoja ja pehmeitä ja muokkaantui just hyvin selän alle. Sen päivän jälkeen, varsinkin kun oltiin torstainakin rannalla, mun rusketus nousi ihan uudelle tasolle. Mä oon pahoillani tästä pakkomielteestä, mutta se on vaan niin kivaa näyttää ruskeelta tälläselle perus punapigmenttiselle pisamamonsterille! Patricia on kyllä niin kiva, puhuttiin sen kanssa ihan kaikkea aina siitä, mitä on jotkut kyseenalaiset ilmaukset englanniksi siihen, millainen verotusjärjestelmä on Suomessa ja Itävallassa. Juuri näitä ihmisiä mä täällä kaipaan, ja oon sanoinkuvaamattoman onnellinen, että sellaisia mulla myös on!


Perjantaina lähdin kahden yön evakkoon Marille. M:llä oli täällä tyttöjen viikonloppu, sen yhdeksän kaveria tuli meille asumaan, joten päätin uhrata mun parisängyn niille, vaikka ei M tietenkään edes pyytänyt. No, Marillakin oli sopivasti kämppä tyhjänä ja perjantai-ilta oli kyllä niin mainio, että! Oikeastaan kaiken kaikkiaan perjantai edusti mulle täydellistä päivää, vain aamu töitä, päivällä rannalla ja illalla ystävän kanssa katsomassa leffaa sohvalla löhöten ja herkutellen. Syötiin maailman parasta jäätelöä, KIITOS Mari!! Hyvästi Ben&Jerrys, tää oli kyllä niin makoisaa! Ja rumpujen pärinää tättädää, nyt kaikki ostamaan...öö tässä vaiheessa koitin googlettaa sen nimeä, mutta en löytänyt, joka tapauksessa siinä on karamellikierteitä ja niin hyviä keksinpaloja aijjaijai! Ette pety!

Lauantaina nautittiin tästä harvinaisesta herkusta, että saa nukkua pitkään ja sitten oikein hitaasti ja mukavasti valmistauduttiin kaupungille lähtöön tapaamaan Rosaa. Suomikolmikolla ei voi mennä kyllä päivä pieleen! Ja sain sushia! Ai että mä rakastan sushia. Oon ylpeä itsestäni, koska en shoppaillut mitään uutta. Juteltiin ja kierreltiin ja alkuillasta lähdettiin kaikki kolme Marille ja pikavalmistautumisten kanssa puoli tuntia myöhässä tapaamaan supermarkettiin Josefinia ja sen kaveria, joka oli täällä viikonloppuvierailulla. No, tytöt oli jo ehtinyt ostaa meidän illan ruoat ja syötiin tortilloja. Josfinilla oli kivaa kokkailla, tuntuu vaan, että kaikilla iski pieni väsymys päälle kun oli masut täynnä. Mun ei tehnyt edes mieli juoda muutamaa lasillista enempää, joten väsymys iski sitten sitäkin kovempaa. Mentiin kokeilemaan yhtä klubia, joka oli vikaa iltaa auki ja periaatteessa puitteet oli hyvät, mutta joku siinä vaan tökki. Oliko se väsymys, huono bilefiilis vai ilmapiiri, paha sanoa. Yhdistelmä kaikkia ehkä.




Sunnuntaina mä ja Rosa linnouttauduttiin leipomoherkkujen kanssa rannalle ja lagailtiin väsymystä siellä. Vaikka ei joisikaan, niin se on silti inhottavaa, kun valvoessa seuraava päivä menee väsymyksen takia darran kaltaisessa koomassa. M:ltä oli jäänyt jotain meikkejä sen tyttöjenviikonlopulta yli ja sain täydellisen täydennyksen mun huulikiiltovarastoon, huulikiiltoaddikti kiittää!

Tää alkuviikko on nyt mennyt tutulla kaavalla; koulua, kahvittelua, töitä. AI NIIN! BUSSIKORTTI! Marssin siis eilen patrician kielitaidon avustamana metroasemalle hihat ylös käärittyinä. Ja ei jumalauta, ne alkoi taas vinkumaan jotain. Meinasin saada hermoromahduksen, joten päädyin ostamaan kerralla koko vuoden bussikortin. Kuukausittaisen hommaaminen tuntuu olevan niin mahdotonta. Sama summahan siitä loppujen lopuksi kertyisi kuukausittaisenkain, mutta jotenkin 200 euroa kertasummana kirpaisi vähän eri tavalla. En oo vielä uskaltanut mennä kattomaan nettipankkiin. Ehkä huomenna... Nyt alan perehtymään kirjastosta tänään lainaamaani sarjakuvakirjaan! Aivan oikein! Tajusin, että sehän on mulle sopivan helppoa harjoitusta!