Tänään vapaatunteina aamupäivällä näin eka P:n Castellanessa. Tarkoituksena oli viimeinkin hommata ne bussikortit. Kappas vaan, nyt ne halusi jotkut kopion kopiot papereista ja kohta palaa kyllä käppyrä aika pahasti näiden paperisotiin. Mun pankkikorttikaan ei oo ees tullut vielä. Ranskalaiset hoitaa kaiken niin pirun hitaasti. No, ei lannistuttu ainakaan pahasti vaan mentiin ostamaan eväitä rannalle kaupan ja leipomon kautta. Ostin jotain ihme chilisipsejä, jotka ei olleet ihan optimaalisin vaihtoehto tähän kuumuuteen, hikoiluttaa muutenkin ihan tarpeeksi... Rannalle liittyi seuraan myös kuusi muuta au pairia. Minä ja ruotsalainen J oltiin joukon ainoat ei-saksanpuhujat. Tultiin siihen tulokseen, että tän vuoden jälkeen puhutaan myös luultavasti sujuvaa saksaa. Tää oli eka kerta ku löhöilin rannalla täällä ja oi että miten mukavaa se olikaan. Merivesi oli tosin kyllä ihan tasan yhtä kylmää kuin Suomen lätäkköjen jäävedet :D Oli kivaa olla tyttöjen kanssa jo siitäkin syystä, että nää ei oo enää niitä jähmeähköjä ensitapaamisia, vaan jotenkin huomattavasti jo rennompaa. Kaksi saksalaista tyttöä tosin oli jotenkin hirveen omissa oloissaan, luulin että se johtuu huonosta englannin taidosta, mutta kuulemma muutkin ovat huomanneet saman. No, ei kaikkien oo pakko olla tosi sosiaalisia, jos viihtyy keskenään niin ei siinä mitään.
Oli ihanaa pystyä kävellä kotiin, kun muut lähti busseilla. Hassua asua näin lähellä rantaa. Perheelle tuli illalla naapuripariskunta kylään. Join niiden kanssa lasilliset shampanjaa, mutta pieni kielimuuri saattoi olla esteenä. Tarkoituksenahan oli nyt vielä illalla tavata tyttöjä illallisen merkeissä. Kaikki kaatui kuitenkin siihen, että yksinkertaisesti täällä menee kaikkialla vikat bussit kymmeneen mennessä. Mä en voi käsittää. Ei kukaan meistä voi. Edellinen au pair kuulemma käytti paljon sellaista vuokrapyörää ollessaan illalla ulkona. Pakko se on alkaa itsekin fillaroimaan, kyllä mä nyt haluan pystyä näkemään kavereita illallakin. Kävelin sitten yksin rantakadulla kiduttamassa itseäni katsoessani yhdessä naureskelevia kaveriporukoita ja tuli ihan hirveä ikävä mun ystäviä. Ihmisiä, jotka tuntee mut ihan täysin. Ei olisi tullut tälläinen olo, jos olisin nähnyt muita, mutta jotenkin vaan se iski. No, onneksi meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin.
Kello tulee yksi ja mä olen hereillä. Se taasen johtuu siitä autuudesta, että vapaa aamu! Ahh halleluja. Nukun kymmeneen kuinka ihanaa. Kahdeltatoista nään porukkaa kaupungilla ja mennään shoppailee. Olisi kiva löytää illaksi joku mekko. Sen jälkeen rannalle ja illalla ollaan sovittu isolla porukalla näkevämme ysin maissa drinksuilla ja ne ketkä jatkaa siitä tanssimaan, niin jatkaa. Kaikki varmaan haluaisi, mutta osaa mietityttää se kotiin pääsy. No, bussit alkaa aamulla kulkemaan taas viideltä, että jos menee klubille yhden aikaan kun ne aukeaa ja tanssii sen neljä tuntia, niin se on siinä. Rosa tulee mun luokse yöksi, kivaa!! Sillä olisi ollut muuten niin hankalaa se kotiinmeno. Oon ihan innoissani kun se tulee, pienistä jutuista sitä täällä riemua repiikin :D Periaatteessa voidaan tulla sitten taksillakin kotiin jos tuntuu siltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti