perjantai 23. syyskuuta 2011

Helloujellou

Mitäs mä olen tässä viikon aikana ehtinyt puuhailemaan. No vaikka ja mitä ja sitten vaan sitä ihan tavallista arkea! Päivät menee niin nopeesti ettei oo tosikaan, taas tulee viikonloppu ja vastahan oli maanantai. Sen lisäksi tää viikonloppu on ja saa luvan olla paljon parempi kuin edellinen. Viime lauantainahan mulle sitten viimeinkin iski se eka oikea ikäväpäivä. Se alkoi vähän siitä kun oli se piknik ja ne kaikki samperin saksalaiset puhui vaan saksaa ja mulla paloi käpy :D Lauantaina iltana ei sitten huvittanut tehdä yhtään mitään, vaikka ostin uuden mekonkin (taas...) ja kaikkea. Drinkkien sijaan soitin räkäitkupuhelun skypellä äitille ja söin paketillisen keksejä ja johan helpotti. Mä olen yleensä sellainen vollottaja, että kyllä pitikin saada vähän fiiliksiä purettua itkuna ekaa kertaa kolmeen viikkoon! Sunnuntaina elämä taas hymyili ja sen vietin syömällä isolla porukalla, eka meitä oli minä ja miljoona saksalaista vaan istumassa ja juomassa kaakaota ja siitä minä, Mari ja Klara jatkettiin paikalliseen mäkkärikakkoseen syömään, syömään ja syömään. Oli kivaa! Nyt huomaa, että porukka alkaa ryhmäytymään ja mua se ei haittaa yhtään, mä en oo koskaan ollut sellainen että haluan miljoona pinnallista kaveria, oikeat ystävät kenen kanssa voi puhua mistä vaan on paljon parempia.

Muuten mitäs mä tän viikon oon puuhannut. No, keskiviikkoa lukuunottamatta hengannut päivisin vapaa-ajalla joka päivä kavereiden kanssa. Paitsi en myöskään maanantaina, koska lähdin kesken päivän koulusta. Mä oon aika perfektionisti ja olin jotenkin niin väsynyt, etten jaksanut yhtään keskittyä ranskaan ja sitten tuli sellainen luuseriolo, etten osaa mitään enkä koskaan opi, joten koin paremmaksi vaihtoehdoksi lähteä himaan kuin istua siellä oppimatta mitään. Se oli hyvä päätös, koska sen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja tajusin, että ehken vielä osaa, mutta mähän opin! Eilen ostin itselleni myöskin kielioppitehtäväkirjan kirjakaupasta ja oon tehnyt sitä kuin joku innostunut ekaluokkalainen. Vai onks ekaluokkalaiset innostuneita läksyistä?

Ai niin ja oon syönyt ihan helvetisti. Eka olin innostunut ranskalaisista terveellisistä elämäntavoista, mutta koko kuluneen viikon jatkuvaa mättöä, asiaa ei paljon parantaneet eilen ja tänään saadut postilähetykset sisältäen fasun lontoonraesuklaata ja dopseja. Kyllä mun rakkaat mut tuntee, ai että! Eilen myös käytiin perheen kanssa syömässä merenrannalla crepes-ravintolassa. Pääruoaksi ja jälkiruoaksi täytettyjä lettuja, kyllä tää herkuttelu siis on muutaman ekstrakilon arvoista!

Hoidin yhden pakollisen turistiosuuden pois jalkojen alta eilen, kun kävin Patrician kanssa Notre Dame de La Gardessa. Se on siis iso kirkko kukkulan juurella, sellainen Marseillen keskeisin monumentti. Sieltä näkee koko kaupungin ja olihan ne maisemat upeat. Ihanaa oli myös kiinnittää huomiota siihen hiljaisuuteen, mikä siellä oli. Ei sitä oikeasti edes tajunnut kaivanneensa ennenkuin nyt, kun pääsi vähän etäälle kaupungin hulinasta.

Tänään grillasin itseäni rannalla Marin kanssa. Sitä ennen kävin hoitamassa taas tätä surullisenkuuluisaa bussikorttiasiaa, olen siis nyt koittanut saada sitä pirun opiskelija-alennusta viimeiset kolme viikkoa. Aina puuttuu jotain papereita ja pitää tulla myöhemmin uudestaan. Noh, nyt marssin paikalle KAHDEKSAN eri paperin kanssa. Mitä sain vastaukseksi? Tule kymmenen päivän päästä, sitten saat alennuksen. Jos sitä alennusta ei ihan kohta ala kuulumaan, niin tiedätte kuka on seuraavan metropommi-iskun päätekijä Ranskassa. Okei, tosi huono vitsi mutta OIKEEEESTTTIIIII!!!!! Ei voi olla näin vaikeeta yks typerä alennus. Ja kun se ei edes oo typerä, vaan ihan hitsin tarpeellinen mulle!

Niin siis, olin selittämässä rannalle menosta ennen tätä pientä purkausta. Odottelin Maria ja sitten sattumalta mun siihen lähistölle tuli kolme tyttöä, jotka puhui suomea. Ne oli täällä viikonloppulomalla! Oli tosi mukavaa höpötellä muiden suomalaisten kanssa, annoin niille vähän vinkkejä missä kannattaa käydä ja silleen Vielä mukavampaa oli kun Mari saapui paikalle ja sai höpötellä sen kanssa. Kyllä muuten grillailu kannatti, G:n lastenhoitaja kiinnitti tänään huomiota ja sanoi, että mä olen ruskettunut, että silloin kun tulin tänne olin pelkkää valkoista. Ja se sanoi sen valkoisen varmaan kolmesti peräkkäin, kiitos, tiedän kyllä ilman toistoakin tämän kauniin valkoistakin valkoisemman ihonvärini. Mutta ne ajat ovat mennyttä, uusi pronssinen minä on saapunut!!!!!

Jippii, näissä hyvissä tunnelmissa on hyvä jatkaa hyvääkin hyvempään viikonloppuun hyvien kavereiden ja hyvien maisemien ja hyvän ruoan ja hyvän elämän parissa! Hyvää viikonloppua kaikille ;)

Ei kommentteja: