keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kökökökköö

Kamerasta on patteri loppu niin tulee nyt kuvaton postaus, alan kyllä napsia ahkerasti otoksia heti kun saan aikaiseksi kipaista kauppaan :) Mutta asiaan. Porukat vei mut eilen kentälle ja omituista kyllä, en pillittänyt yhtään. Oon yleensä ihan kauhea itkupilli. Olihan se vähän haikeata kävellä siinä yksin sisälle terminaaliin, mut samalla oli jotenkin sellanen fiilis, että tää on niin oikee juttu. Okei kentällä sit jännitti ihan kiitettävästi mut kävin ostaa dopseja ja mussutin niitä. Jos joku ei oo maistanut, niin ne on ihan parhaita, hyvä vaan kun pääsen eroon mun riippuvuudesta. Odottelin sitten siinä että pääsen koneeseen, lentohan lähti Helsingistä 18:50. Onneksi mun vieressä ei istunut kukaan niin ei ollut todistajia mun keski-ikäisyydelle, lukemisena toimi nimittäin MeNaiset ja läppäriltä pyöri Ihmeidentekijöiden eka tuotantokausi. Jep, ihmeidentekijät, tämä 90-luvun suomihelmi. Jotenkin oudosti siinä lennon aikana mun jännitys vaan haihtui, vaikka luulisi että se menee päinvastoin. Olin jossain ihme zen-mielentilassa... Asiaa ehkä auttoivat suloinen pikkutyttö joka tuli aina mun kaa jutustelemaan siihen ja vielä suloisemmat pojat (ei siis pikkupojat!) joita tsiigailin ajankuluksi... :D

21:20 paikallista aikaa se kone sitten laskeutui ja mua vastaan tuli perheen äiti G. Naureskeltiin vaan molemmat, että tää ensitapaaminen on aina yhtä ihanan jähmeä, mutta oltiin just hyvillä fiiliksillä. Kentältä näiden kotiin oli matkaa noin 40 minuuttia, tosin meillä meni tunti koska koko ajan joku tie oli suljettuna. Jutusteltiin siinä sitten niitä näitä ja tultiin kotiin. Tää perhe asuu siis kerrostalossa, tässä on aidattujen porttien sisällä muutama eri kerrostalo ja tossa keskellä uima-allas. Tää on kyllä tosi tilava ja siisti tää kämppä, partsilta näkyy merelle ja toi parveke on muutenkin ihan himmeen kokoinen, varmaan puolet mun kodista Suomessa. Mua hymyilytti kun tolla G:llä oli Twilight-kirjasarja esillä hyllyssä, se tykkää siitä. Nää on siis 35-vuotiaita. Lapset oli luonnollisesti jo nukkumassa, isän eli D:n kanssa vaihdettiin siinä pari sanaa ja ne esitteli tän kämpän mulle. Sitten purinkin mun matkalaukun ja kävin unten maille :)

Tänään heräsin seitsemän pintaan. Nukuin tosi hyvin ja kun kello soi oli eka sellainen wtf-fiilis kun kuulin lasten ääntä ranskaksi ja meni hetki tajuta missä olen. Menin mun huoneesta ulos ja siinähän ne pojat, eli T ja G, oli vastassa kikattelemassa. No mitäpä minäkään muuta kun kikattelin, kun en muuta osaa sanoa. Kyllä kieltämättä tää nyt aluksi on vähän randomia, kun en pahemmin ymmärrä mitään. kaksivuotias G puhuu kuin papupata, mutta se puhuu vielä sellaista taaperoranskaa ja oikeesti se vaan hokee koko ajan kökökökkkkööööööö. Tai siltä se mun mielestä kuulostaa :D Niin se ei oo ehkä ihan se paras opettaja mulle. Aamupalaksi täällä vetäistään naamaan joku pieni makea juttu ja se on siinä. Äiti G, tai sanon nyt oikeastaan vaikka M niin ei mene sekaisin nuoremman lapsen nimen kanssa, oli ottanut tän päivän töistä vapaata. Nyt kun on lomat lapsilla, niin käveltiin aamulla kahdeksan jälkeen viemään viisivuotias T johonkin vapaa-ajankerhosysteemiin. Samalla näin reitin koululle, että osaan sitten sinne kävellä. Haettiin samalla sellaisesta pikku vihaneesputiikista tuoreita hedelmiä. Musta se on ihanaa että täällä on just sellaisia pikkuliikkeitä! Tultiin sen jälkeen minä, M ja G takaisin kotiin ja M selitti mulle vähän jotain perusjuttuja, tyyliin että mun pitää olla täällä kuin kotonani ja ottaa kaapista mitä haluan jne. Enkä oo täällä minään siivoojana, vaan korjaan vaan omat jälkeni ja autan sellasissa jutuissa mitä muutkin tekee. Se kysyi samalla juonko kahvia ja mähän nyt oon tässä viime kesän aikana kehittänyt pahan tavan ja alkanut juomaan, vaikka ennen inhosin sitä. Tota joo. En ihan tajunnut että näiden "kahvi" on sellainen pieni kupillinen tappovahvaa myrkkyä espressoa :D Onneksi se oli pieni kuppi, hehheh. Siitä lähdettiin sitten rantakadulle lähibussipysäkille. Näin samalla G:n hoitopaikan. Bussilla mentiin sille pysäkille, mistä jään mun kielikoululle ja samalla käveltiin siihen, että näen missä se on. Ruuhkasta riippuen siinä menee aikaa 10-20 minuuttia. Ja joo, täällä on muuten KUUMA! No, en valita kunhan taas totun tähän. Tultiin sitten takaisin kotiin ja leikin pikku G:n kanssa leluautoilla. Tai no, kuuntelin kun se sanoi kökkökköö ja näytti saavan suurta hupia aiheesta. Ei helvetti, haluan oppia tän kielen ja nopeasti :D Lounaaksi syötiin pieni pihvi ja paistettua munakoisoa. En kyllä ihmettele että ranskalaiset naiset pysyy hoikkina, ruoka on kuitenkin aika terveellistä ja ilmeisesti jättisuuret annoskoot ei oo suosiossa.

Nyt mulla ei kulje enää ajatus yhtään, pakko ottaa päikkärit. Illemmalla mennään moikkaamaan vielä G:n lastenhoitajaa, että se tulee tutuksi mulle. Olisi oikeasti hirveesti kerrottavaa kaikista käytännönjutuista ja voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta ehkä odotan että tää aivojen ylikuormitus helpottaa vähäsen ja lopetan tän tekstin tän päivän osalta tähän!

4 kommenttia:

maiju kirjoitti...

kuten tsiikailit myös sitä erästä jätkää (sen persettä) bangkokin koneessa.......

miipu kirjoitti...

meisseli: hei tää aihe on niin puhuttu, sä oot NIIIIIN väärässä:DD

+ + + kirjoitti...

Okei varsin pelottavaa, oon ilmeisesti tullut sun kanssa samalla koneella ja istunut jossain ihan hollilla sillä noin poitsut etenkin kuulostavat tutuilta.... Tulin itekin Marseilleen viime tiistaina mutta opiskelemaan ja yksin täällä keskustassa heilutaan!
Jännää jooo, kaikenlaisia blogeja sitä päätyykään selailemaan, mutta jos suomijuttukaveri tai Marseilleopastus innostaa niin saa ottaa yhteyttä (vaikka sulla noita au pair kontakteja näköjään on aika hyvin)! =)

Laura

miipu kirjoitti...

Laura: Kääk, en ollut yhtään huomannut tätä kommenttia!! Mutta siis eikä, pieni maailma :DD Ja kiinnostaa todellakin, mitäs kautta suhun sais yhteyden? :)