Jo kuukauden päästä istun tähän kellonaikaan toisessa talossa, toisessa maassa. Tai oikeestaan, toivottavasti en istu sisällä vaan kulutan aikaani jotenkin rakentavammin vaikkapa pitkällä rantakävelyllä miettien, miten sitä tänne oikein päädyttiin. Olen lähdössä tän kuun lopulla yhdeksäksi kuukaudeksi viettämään toista (ehheh, se niistä kunnianhimoisista opiskelusuunnitelmista) välivuottani au pairina Marseilleen, Ranskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin.
Oon niin mahdottoman nokkela, että onnistuin ensimmäisen postaukseni otsikossa myös vastaamaan blogin nimeen. Mun kielitaito siis rajoittuu yhden käden sormilla laskettavien fraasien määrään. Oikeaoppista lausumista en haluu edes ajatella. Se, miten yhteisen kielen puuttuminen (ilmoittaudun kyllä kielikouluun ja vuoden loppuun mennessä hallitsen bonjuuuurit sun muut mennen tullen) toimii käytännössä tulevan perheeni lasten kanssa, tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoista. Myönnän, muutamat painajaiset asiasta on tullut jo nähtyä :D
Tiedän, että tuleva vuosi tulee olemaan täynnä ylämäkiä ja alamäkiä, mutta mulla on sellainen fiilis, että siitä tulee yksi rikastuttavimpia vuosia elämässäni ja odotan sitä jo innolla! Vielä en oikein ees kunnolla ymmärrä lähteväni, mutta eiköhän sekin päivä päivältä kuun lopun lähestyessä ala paremmin iskostumaan. Note to self: Ainakin sitä mukaan, kun tajuan etten oo vieläkään hommannut uutta passia........
Tää blogi tulee olemaan aika samanlaista sekametelisillisoppaa kuin kirjoittajansakin. Pääpainona on kuitenkin arki uudessa kulttuurissa, uudet haasteet ja kokemukset. Saatan tulla vuodattamaan kielimuurin kaameudesta tai iloitsemaan ranskalaisten leivonnaisten ihanuudesta. Sen näkee sitten!
Oon niin mahdottoman nokkela, että onnistuin ensimmäisen postaukseni otsikossa myös vastaamaan blogin nimeen. Mun kielitaito siis rajoittuu yhden käden sormilla laskettavien fraasien määrään. Oikeaoppista lausumista en haluu edes ajatella. Se, miten yhteisen kielen puuttuminen (ilmoittaudun kyllä kielikouluun ja vuoden loppuun mennessä hallitsen bonjuuuurit sun muut mennen tullen) toimii käytännössä tulevan perheeni lasten kanssa, tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoista. Myönnän, muutamat painajaiset asiasta on tullut jo nähtyä :D
Tiedän, että tuleva vuosi tulee olemaan täynnä ylämäkiä ja alamäkiä, mutta mulla on sellainen fiilis, että siitä tulee yksi rikastuttavimpia vuosia elämässäni ja odotan sitä jo innolla! Vielä en oikein ees kunnolla ymmärrä lähteväni, mutta eiköhän sekin päivä päivältä kuun lopun lähestyessä ala paremmin iskostumaan. Note to self: Ainakin sitä mukaan, kun tajuan etten oo vieläkään hommannut uutta passia........
Tää blogi tulee olemaan aika samanlaista sekametelisillisoppaa kuin kirjoittajansakin. Pääpainona on kuitenkin arki uudessa kulttuurissa, uudet haasteet ja kokemukset. Saatan tulla vuodattamaan kielimuurin kaameudesta tai iloitsemaan ranskalaisten leivonnaisten ihanuudesta. Sen näkee sitten!
mun tulevat hoodit
2 kommenttia:
Niin no eihän sun pakko ole sitä passia vaihtaa :D
Anonyymi eli huippusalainen henkilö: HEH HEH! en pääsis sen kanssa ees maahan :D
Lähetä kommentti